perjantai, 16. elokuu 2019

Mustetahroja



MUSTETAHROJA:
 
 

Paperilla pahainen kapinoiva paranoija.
 
Piirrän ääriviivojani vahvaksi -
jalkoihin kristallikengät ja selkään siipeni maalaan
kannattelemaan pois kauas täältä
lentoon ikiajoiksi.

Kujeilevan kangerteleva kirjoitus kanvaasilla.

Ja niin sain luotua sanoiksi sinun silmäsi,
avaruuden pohjassa ikuinen katseesi -
kangastus -
liekö hehkui tähdissä
hymysi haamu.

 
Vain mustetahroja, sydämessäni graffitti;
se kuolluttakin tunnetta koristaisi.

Mielen saa luomaan ja laulamaan
sävellaji taiteen:

Seinällä sekavalla suotuisa sanoma.

lauantai, 10. elokuu 2019

Merellistä

Uida voisin aina ihollasi; matkoja meressäsi matkustaa
läpi kaiken tämän iäisyyden tutkien
sen kaikki suloisimmat aavat, haaksirikot sekä poukamat -
me olemme viimeinkin saavuttaneet toisemme.

Aaltojen alle käydään meren tumman pimeyteen;

 
toisiimme rakastutaan aina vaan syvemmin.


Ja sulosi salaisimmat karikot, sielusi vankimmat haaveet

hellimmin mieleeni otan.

Aaltoihisi halajan.

tiistai, 30. heinäkuu 2019

Klowni


Sade pääni sisällä, alkava myrsky silmissäni
on vannomaton paha, sitoutunut pitämään kiinni
unelmistani ja harvinaisen tyhjästä päästä
niinä hetkinä, joina totean ja käsitän
olevani taas vain yksi elefantti elämän posliinikaupassa
ja silloin tippuvat alas kasvoiltani maskit -
vaihtuvat korsetit ja hameet asuksi vangin
jonka toisinaan ylleni päivittäin puen.

Varas sirkuksen olen kirotun, hymytön klowni
vaikka toivoisin olevani vapaa, vakaa sankari sielultani
ja vaikka voisin kasvattaa selkääni haltijain siivet -
keijuilla ja keimailla hieman
huomaan yhä olevani kiinni sidottu:
upotettu raskaaseen totuuden betoniin
ja jalkani vanhoissa kahleissa
kulkevat muistojen poluilla
joilla kaikilla kaikuu kutsu menneen maan.
 

Näin käyn täällä ylläni vain kasteisen huomisen hehku;

äkkiseltään huomaan rakastuvani aina taas uudelleen
siihen salaisen maukkaaseen tunteidensekamelskaan
joka kosketti minua vain hetken
ennen kuin maailma muuttui
kun  sirkus kuoli.

Kasvoillani maski, mielessäni suru -
ikihymy koreilee huulillani.

Sade pääni sisällä.

Alkava myrsky silmissäni.

torstai, 25. heinäkuu 2019

Aamun iholla

Hämärän kuiskaus purjehtii yössä.

Leikittelee unimaan haamukuvilla.


Kunnes aamu jälleen sarastaa saa;

lapsensa iholtaan herättää

maanantai, 15. heinäkuu 2019

"Avaisitko rusettini?"

Kotini on neliönmuotoinen
lieköhän elelen vieterinukkena sen -
ikkunoinani pitämäni vallaton vapaus
ja luomisen lumoama viattomuus.

On katto kotini lieriönmallinen
ja toki aina kun aidosti ajattelen
saatan nähdä sieltä avaruuteen kauas
ja tietää kaikki maailman tähdet.

***
 

Olen lukinnut itseni samettiseen rasiaan.

Ollen sen salaisuus itse.



"Avaisitko rusettini" toisinaan pyytää saatan;

kiitokseksi niiata tai kumartaa.
  • Blogikuva