Vuosisatojen ajan taitoksella
sinä tanssit koreasti, keinut taitaen
kivilattiaisella estradilla
liikut kauniisti -
kuin joutsen.

Kuin morsian, oi' pikku ballerina,
sinun tulee askeleesi ottaa.

Vielä viimeiset piruetit
ja viimeiset hymyt -
me ohjaamme sinua kyllä
tietäen.

Marionettia.

Fantasiaa täytyi mukana olla
kaikissa niissä illoissa, kun
feikata aina piti -
hymyhuulilla suudella -
sielusi piripintaa,
joka ylitse kuplii.

Ja rakastavaiset huolestuneissa huoneissaan -
nuo kikattavaiset aorttojensa omat -
suunnilleen päätä vadille vaativat lampaat,
sairaan peilikuvat -
sudet ja sakurat.

Pilasivat elämän, hei siitä ylpeitä ovat.
On jälleen rinnassaan yksi voitto,
niin ovat asiat rumia.

Mikähän lie limerenssi-Essi
kannoillani hiippailee yhä -
ottaa salakuvia?

Muinaisten vuosien haamut
nousevat aaltojen takaa.
Afroditen kävellessä maan päällä
kosmos esittelee lahjojaan/
näin se rakkauttaan jakaa.

Syksyinen harvest on täällä,
meidän mielissämme ja sydämissämme
kohtaamme pimeyden saapuvan.
Hän ohjastaa vaunujaan taivaalla.
Yön hämärän ja hiljaiset illat,
luonnon kuoleman ja kiertokulun -
kaiken jo olleen ja olevan.

Nämä ajatusteni kaaviot jaan.

Ja maalaan kankaalleni maailmanpyörän.
Kaikki sen iättömät koukerot ja labyrintit,
niiden matemaattisten kaavioiden summan -
myöskin tähteni taivaalta kuvaksi
kopioin.

Koreat ovat olleet aurorat
avaruudessa tänäkin yönä/
jossainpäin kaikkeutta syntyvät ajan jumalat,
ne ovat ennustavia uuden tulevan.

Merten syvyyksiin vetten alaisille.
Pilvien päälle taivaan ylisille.

Myös meille kuolevaisille maan.

Uutta elämää
ja aamua.

Kuiski korvaani kuoleman airut
Tanssi tyttö, vielä kanssani tanssi.

Kuiskasi sydämeni kamareihin
sanansa vietellen.
Merkitsi suudelmin kaulalle/
luoksensa tähtiin kutsui,
yötaivaalle.

Eikä yön pimeässä pala yksikään kynttilä.
Me makasimme toisemme aina hämärässä.
Kuinka lämmin kosketus voikaan olla terän:
hänen sanansa viiltävät,
yhä kai elän.

Ja luista, luista valtakuntamme rakentuu -
sillä sellaista on rakkaus -
raakaa ja yön hämärään
me kaikki jättäviä olemme
soihtumme lopussa.

Minua rakastaa piru itse,
rakastelee kuolema.

Kaltaiseni kierot keijukaiset
pudottavat siipensä pois
luonnonkiertoon.