Nuorena olin surunlintu, luulin olevani tiainen manalan.
Kylvin kosmisessa koleudessa, pääni sisäisen maailmani kertomassa karussa sadussa.
 

Olin Aliisa koomisessa komediassa.


Hukassa elämässäni, ei ulospääsyä.

Eksyksissä samassa päässä,
josta kirjoitin ulos lauluni.

Tavallaan hopeisessa häkissä
ja samalla seitissä sen pedon,
jonka olin itselleni luonut.
 

Unikaveriksi.


Jonka sisälleni suljin, hillitsin herkin lukoin.
Jonka salaisuudet tiesin,
rakastajakseen kasvoin.

Voi, kun osaisin nyt päästää irti murheesta.

Valkoinen kanini oli vain jekuttaja.
 

Kuolema liian kallis häävalssi.