Luista luettuina tulevat päivät, nuo kultaisen huomisen saapuvat haamut,
saavat mystisen harson ylleen uusista toiveista
ja uudelleen ohimennen eilisen kuolonkorinan peittää
uuden aamun syntymän itku;
 

Kuinka kaunis lapsi elämä todella onkaan!
 

Minulla on kerrankin vapaus kirjoittaa
tyhjästä mielestä, raa'asta halusta. 
Muistoni vapautuvat pimeän otteista
tajuntani valaistuessa sielutripillä.
Kirjoitan keisarini ylle uudet vaatteet - 
kudon valtakunnakseen uuden verkon.
 

Silkistä ja sametista lausun pienen loitsun, 
josta prinssini on helppo lumoutua.


Kuin yhteisenä sopimuksena mielen ja elon
ajatusten sormet hyväilevät mielihyvän ihoa
ja ikkunan takana sade


rakastelee

maata. 

Kevät valtaa pian maan ja jättää taakseen tämän ikuisen syksyn
eikä vaieten vain kesää varro - 
luutarhassa korppi unohtaa kallon
ja rakentaa kodin lehteinvihreään. 
 
Korteista katsottuna mikään ei ole muuttunut:
yhä ihmiset kartoittavat avaruutta, kirjoittavat runoja, 
lukevat luista. 
 
Minä maalaan sielustani karmiininpunaisen
ja nostan sen taivaalle auringon palvottavaksi