Luista luettuina tulevat päivät, nuo kultaisen huomisen saapuvat haamut,
saavat mystisen harson ylleen uusista toiveista
ja uudelleen ohimennen eilisen kuolonkorinan peittää
uuden aamun syntymän itku;
Minulla on kerrankin vapaus kirjoittaa
tyhjästä mielestä, raa'asta halusta.
Muistoni vapautuvat pimeän otteista
tajuntani valaistuessa sielutripillä.
Kirjoitan keisarini ylle uudet vaatteet -
kudon valtakunnakseen uuden verkon.
Kuin yhteisenä sopimuksena mielen ja elon
ajatusten sormet hyväilevät mielihyvän ihoa
ja ikkunan takana sade
rakastelee
maata.
Kevät valtaa pian maan ja jättää taakseen tämän ikuisen syksyn
eikä vaieten vain kesää varro -
luutarhassa korppi unohtaa kallon
ja rakentaa kodin lehteinvihreään.
Korteista katsottuna mikään ei ole muuttunut:
yhä ihmiset kartoittavat avaruutta, kirjoittavat runoja,
lukevat luista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.