Missä vapaana, kirkkaana virtasit kerran
armas mieleni syvin meri
sano, että kukitat, pelastat kerran
minun tumman mieleni.

 
Kerran kun on synkkenevä, tummeneva ilta
niin kadonnut olen - varis 
lintu hämärän mailta -
täällä elämän synkkä
ja pettävän kalteva laita;
ovat polut hankalia kulkea toisinaan,
pelottavia pimeällä.

 

Missä vapaana kuljeksit kerran
rakas, nuori haaveileva sydänrukkani.
Arpoen vaiko varkain täällä elät
yhä hiljaisena rinnassain -
ei kammioissasi huutoa ei halua käy
vain hiljaisuus rakkautta kantaa
yhä hetkeään odottaa, jolloin voisi
rauhansa toiselle antaa.

 
Kun synkkä sysi taivahan ylle käy,
kun saapuu loputon keskiyö.
Kun kaikki taika alkaa ja haihtuu
aika kulkee/sydän lyö.

Olen rauhassa ainoastaan aina ja vain
sylissä, suojassa armaimpain.

Minä pukeudun valkoisiin ainoastaan ja vain
rakkauteni hautajaisissa.