Rakkaus vie minut siivillään niin kauas, kauas pois
etten tietää aikaa saata kauniimpaa.

Elementit iholleni piirtävät karttaa
kun ikuiset aallot, nuo kutsuvat alleen.

Muinaisia voimia ei vastaan kuulu taistella,
langoilla ohuilla ajattomuuden.

Yhtenä päivänä vielä vesi minut vie.

Saapuu luoksesi lapsi tämän ikuisuuden.

***

Valkoiset rannat - muistot rakkaudestamme.

Kuin keho vasten kehoa - kaksi jumalallista petoa
kutoivat verkkoa niin kummallista:

Niin kestävää kuin veri ja niin kaunista, kuin maa.
Sen hiekkaan ovat lankeavia elävien varjot
ja aarteet aaltojen kuljettamat.

Satu on niin lumoava.

Sydämeni on kuin valtameri, se ottaa ja se antaa -
sieluni hedelmöittyy,
kuoreni kiittää
ja mieleni synnyttää helmen.

Ideoiden, ounastelen.
- nousen merestä aatoksina aaltoillen.

Ja turhaan sinä seilor minua kummastelet,
meri on seireeneitä varten.

***

Tuuleen kuiskaan syvimmät kaipuuni,
sakramentit salaisten maiden.

Ja muinaiset armot ja kiroukset
kansojeni kanssani kannan.

Kasvoillani veistokselliset muistot
ja vakaa, kuin kallio - mieleni.

Yhtenä päivänä jälleen vesi minut vie.

Ja tuuli tuo luoksesi helmen.