Sydämeni makaa,
(kuin myös ruumiini,
unelmoiva)
meren aaltojen alla
kaivaten rakastamiaan kaloja.
Piikein peitettynä.
 
Pullistuen suureksi
kuin koko tämä kaunismeri
ja sen asukit
huomatessaan kiinnostuksen
käyvän kaipuutaan valtavammaksi.
***
 
Merenrannalla me viiniä joimme
nautimme auringonlaskun,
jos toisenkin
yksin, silti toisissamme
kuin mikään muu ei olisi tarpeeksi.
Kaksin yhdessä,
käsi kädessä
juoksimme pitkin rantateitä.
 
Niin hölmösti rakastuneet,
kuin kalaset
jotka rakastivat kyllä merta
mutteivät koskaan
täysin sitä sisäistäneet,
eivät ymmärtäneet kiintymystään -
viehtymystään veteen.
 
***
 
Ehkä me oltiin mertenneitoja sitten
silloin joskus vielä
kun sielukkuus ja viattomuus
olivat yhtä hyviä, hyväksyttäviä hyveitä
kuin laskeva, nouseva aurinko.
***
 
Sitä se ei vaan tiennyt,
se minuus, -
pikku pallokala,
että hukkua voi hyvin
omien meriensä,
oman sydämensä
laskuvesiin.
Ja näin ollessasi poissa
on uimalla turvassa
sydänveri.
Suojassa.sydän
ja sen kantaja
ikiaaltojen alla.
 
***
 
On kirjoitettu, kaavailtu
sydänluihini sana "kaunismeri",
jonka aallokoista salaa on kirjoittava
se haaveileva pallokala,
joka yhä silloin ja joskus toisinaan 
kaipailee noita kaukaisia aikoja
ja eloansa maan päällä.