Kellon lyödessä tasan kuusi kertaa aamun lapset heräävät
kuuntelemaan kevään sanoittamaa ensitarinaa.
 
Tarinaa joista ja vuoristoista ja soista
joilla kevät lempien elää
ja joihin halutessaan onneton
hukkuakin saattaa.
 
Eksyä voi monellakin tapaa,
mikäli uskaltaa, sanovat.
 
Etsijä voi löytää metsistä totuuden,
niin he tietävät.
 
Maailma herää, kuinka et jo kuule
ruusutarhojen kutsua
ja sitä iloa koe joka sinulle
houkutellen laulaa?​
 
***
 
 Olen oma maailmani itse ja tämä maailma täällä on minun
eivätkä ruusut kasva vanhoiksi minun kanssani.
 
Minä olen maa ja täällä aina
tunteeni piilossa pidän,
jotta sokeat eivät sävyjäni näkisi.
 
Minä kuulen kevääni kutsun -
tahdon kasvaa sen lapsoseksi jälleen.
 
Haluan tuntea toden tuoksun.
 
Kaipaan herätä.
 
Jotta vapautuisivat joet,
jotta olisi kauniimpi maa.
 
Vaan täällä pitävät kahdet kädet
kiinni minua.