Näin aamun iltaan kääntyessä
taas tapailevat toisiansa
uteliaisuus ja pelko yöllisen
pikipimeää kohtaan
kuin kohtaavat kuluneet rattaat
parinsa kaikkein rakkahimman
kellopelin tyynessä sykkehessä
sydämessä ajan tuntevat.
 
Hengittää aina tunnista tuntiin
rattaan akseleissa kulkeva aika
ja pelko kulkee kuin pimeys -
kuin tuleva vetenä valuva.
Niin miettivät syntyään tunnit
ja hitaasti kuukaudetkin
heräävät siihen tunteeseen
että heitä on enempi kuin yksi.
 
***
 
Miltä tuntuukaan ajasta tanssia
almanakkaan itseytensä lävitse
kun aina uudelleen on syntyvä aamu
kellotaulun takana.