Ruokkii vahvan anestesian, hoitaa haavat niin hyvin,
ettei enää rakkautta vaille ole tämä turtunut keho -
mukamas enkelin ruumis vailla silmiä.
Jonka iholle sinäkin saat piirrellä merkkejä,
sillä olenhan minäkin vain yksi eksynyt lammas
vaan täysin toiseen suuntaan teuraaksi matkaava:
lentämäsä paratiisiin, matkustamassa maahan.
Peililasien taakse teen tietäni, kuin Liisa.

Ja vielä matka on pitkä, 
niin pitkä pudota.

Ajan ja ikuisuuden lävitse kasvaa.

Maagisuuden läpi kadota.

Löytää itsensä ja kadottaa rauha.

Yhtenä aamuna kertovat kielet kerran:
se tyttönen on itkenyt itselleen siivet
ja petonsa kanssa makaa, kuten olet makaava.