Kerran minä kaipasinkin sinua
sillä olithan kadonnut jo niin kauas
ettei sinua tuntenut edes Atlas
eikä sinua muistanut itse Atlantis
ja jo niin kadonnut oli sinulta aika
ettei sinua muistanut edes ikävä
eivätkä mystiikan kaukaiset maat
käyneet kantajina sanasi.
 
Ja näin minä hylkynä etsin sinua vuorista.
 
Minä pahana kirjoitin sinut kurjaksi.
 
Minun sanani jättivät minut kaipaamaan
kaikkea sitä, mikä itse minut loi.
 
Niin kerran karkasinkin minä kauas
ja niin kerran pienin osa minusta
ikävöi kotia sinussa jossakin
joka oli aina luotu minulta pois.