En minä lain -
en koskaan enkä ikinä.
En unissani villeimmissä
enkä synkimpinä päivinäni.
En luonnon laidalla,
en kaupungissa tai metsässä
koskaan, ikuna kohdata tahtoisi
petoa suurta.
Ihmissutta.
 
Olen jo unissani useasti
tuota petoa moista
monesti peljännyt.
Kavahtanut.
Juossut karkuun
sen todellista luontoa.
Kun minun luokseni on se saapunut, juossut
monissa eri muodoissa
ja eri tilanteissa ja kuvissa se on
mielessäni elänyt.
 
***
 
Suden osuus mielessä -
niin kovin pimeä ja kiero
kuin kruuvi korkin,
kuin jousi kiemuralla oleva.
Jalo tuo eläin on
vaan jos ihminen 
olemuksen suden
ja sen luonnon saisi
voisivat turvattomiksi käydä tiet elämän
ja aina öisin saisi miettiä
kuka se nyt onkaan,
joka ulvoo kuuta
vaikka päivisin maata palvoo.
 
uusisusikuva.jpg