Sinulla oli raskas luonne.
Sanottiin, olit sen tuntureilta perinyt,
jossa isoisäsi huuhtoivat kultaa
ja isöäitisi, tätisi ja sisaresi
pukeutuivat kansallispukuihin.
Elivät menneissä 
niin sinä kerroit
että historiaan he hukkuivat -
kävelivät mielijärveensä vakain silmin
ja antoivat veden tulla.
.
Pahemmin et itse ollut koskaan
piitannut Opheliasta etkä hänen myyteistään.
Kutsuit itseäsi maan tyttäreksi
ja jos jotakin noin hartaasti "palvoit"
niin ihmisluontoa
ja sen moninaisia eri piirteitä.

Kyllästyit pian pohjoiseen
kun pois olivat kuluneet vuotesi lapsuuden
ja saavuit etelään kanssa viisaan pääsi
joka oli lauseista ja kirjallisuudesta täysi.
Niin ne kertoivat, että etsit mielenrauhaa
ja sen löysit meluista kaupungin
kun jo niin kauan olit katsellut metsiä
vilkkaalla keijukaisenkatseellasi
sudensilmiesi lävitse.

Ja kun minä sinut löysin
bändin takahuoneesta lääkkeinesi
juomasta huoliasi pois
sinä nostit katseesi pois siitä basistista,
pyyhit hiuksesi kasvoiltasi ja kysyit
niin utelias kun olit
että tiesinkö minä, mitä tapahtuisi linnuille
jotka lentävät maailman läpi
vailla siipiä.

Tavallaan tai toisellaan,
sinä sanoit,
me olemme kaikki synkän maan kansalaisia.
Kasvamme kedonkukkasina
ja vain odotamme sitä päivää,
jolloin syys saa
ja kulumme pois.