Olemme vuodattaneet itsemme kuiviin herralle
joka kirjoittaa unelmiimme pahan kukkia.
Ja aivan salaisesti, unelmissamme
me haaveilemme olevamme hänelle niiden nuput.

Me roistot runouden ja meidän ruumiimme
olemme vuodattaneet itsemme onnettomina tyhjiksi
myyneet halumme pois harpyijoille -
viattomuuden ruusut ovat kuihtuneet.

Siis käy käsiksi tähän puutarhaan,
Ennen kuin saapuu pimeä ja ilta saa
ja nousevat aaveet hereille hämäränhaikaan - 
kaipuu pimeässä on aina pyhää.

Anna meidän juopua pyhästä nektariinista -
juopua sinusta, joka lempeänä tarjoilet
meille itsesi myyt, oi ihana anna
tuoksusi tukahduttaa, henkesi humaltaa 

Täällä hämärän rajamailla 
kadottettujen taivaan alla
käy valtakunta leijonien, lampaiden -
koti pimeyden saapuvan -
yö armahdettu.