"Iloiten eli, kuoli,
kun oli tuo tyttö.
 
Kuin satu oli elämän
ja siinä välissä tuo tyttö.
 
Tummia kukkia hiuksissaan.
Valkeita valheita verensä haudallaan.
Tummia liljoja tunteissaan
kantoi tuo tyttö."
 
Veri ja tuli
niin ne paistoivat hänen sielussaan
kuten lauloivat alku ja loppu
hänen sydämessään,
vaietusti.
 
Myski ja terva -
saunantuoksu ja taika
niin ne elivät elämän hiuksissa
ja tuonenmailla suru kukki.
 
Niin epävarma oli lupaus elämän veren
kun sielu merkitty kerran oli tulelle kuoleman.
 
Niin elävä ja kuolleeksi tehty,
kuin hänen suudelmansa -
minun sydämeni tuonelan.