Olen käynyt läpi aallokkoja;
kevyitä puroja taruiksi kertonut.
Järvien salaisuuksiin kaivannut kuin niissä elävät
neidot ja nymfit ja kalaset.

Kurimuksia kylliksi kulkenut; jokeni kirkkaiksi saanut -
ihollani myrskyt tuntenut ja mereni menettänyt.

Noussut ylpeänä aalloista ja katkerana uponnut
sukeltanut syvemmälle kuin pimeys milloinkaan
olisi pinnalle noussut.


Armossa aaltojen elänyt, minä nuori tyttörukkakulta
olen lopettanut kipujeni lopun
ja alun antanut anteeksi.

 
Että todella kaikista meristä minä kaipasin ja sain
aina eniten vierelleni sinut.