Sydämensä sisällä ääretön meri,
jonka pauhun vain elämä määrittää.

Trooppinen tuuli hiuksissaan
hän istuu vierelläni, kun piirtelen rantaan.

Katseessaan kaukainen horisontti,
kultaiset auringonlaskut ja loputtomat ulapat.

Liekö haaveensa vievät ikuiseen Atlantikseen,
joka jo niin kauan sitten vajonnut on.

Ja tämä palo, tämä nälkä mielen sisällä -
kai hänkin sen tiedostaa, koskemattoman kaipuun.
Jostain kaukaa se on uinut rintaani.
Matkannut pimeyksistä valoon.

Mitä siis olisikaan sukeltaa syvemmälle
ja avata viimeinkin se portaali
jonka takana syvyyksien aarteet ja sadut.

Ja meitä alati valvovat merten legendat.