"Tunnetta tuulen en minä ole kaivannut lain
saati sitten muistoja polttavasta maasta
en kiireita kaupungin, en tuoksua taivaan
enkä enää kaipaa edes jalkojeni painoa."
 
Niin sitä tietää ette voi 
kun kirjoitan täältä
kuinka hyvin ajat minua kohtelevat
kun lepään hänen sylissään,
kuljen hänen keulassaan
salissaan alla aaltojen
helmoissaan uin.
 
Elän aaltojen kyydissä,
hengessä ajan
kiivaasti merenä nauran
kun aaltoina käyn
ja aivan kuin tähtenä merisen taivaan 
saatan vuodattaa kyyneleen
tai lirkuttaa laulun
kupeitansa suudellen
kutsuen häntä luokseni
korallista
merta, joka minun on
Poseidon ja Atlas.