Yön haamut ovat helpottaneet -
ovat painajaiset laskeutuneet,
unteni ulkopuolelle leijuen
höyheninä,
Ylle rintani asettelen ruusujesi rippeet.
Uudeksi aamuksi, kodikseni.
Luoksesi ikävöin,
kuin sielu etelän pohjoiseen kaihoaa.
Vielä kummitusta kaipaan.
Sielusi meri - aallot sen kultaansa täynnä -
siellä ne istuvat rannoilla, tuhannet kasvosi
ja säkeitä elämän ne kertaavat
kuiskaten,
kuiskaten.
Uudeksi aamuksi, kodikseni -
ruusujen rippeet rintani päällä.
Yön haamut ovat helpottaneet.
ovat painajaiset laskeutuneet,
unteni ulkopuolelle leijuen
höyheninä,
höyheninä.
Ylle rintani asettelen ruusujesi rippeet.
Uudeksi aamuksi, kodikseni.
Luoksesi ikävöin,
kuin sielu etelän pohjoiseen kaihoaa.
Vielä kummitusta kaipaan.
Sielusi meri - aallot sen kultaansa täynnä -
siellä ne istuvat rannoilla, tuhannet kasvosi
ja säkeitä elämän ne kertaavat
kuiskaten,
kuiskaten.
Uudeksi aamuksi, kodikseni -
ruusujen rippeet rintani päällä.
Yön haamut ovat helpottaneet.
Vaan vielä kummitusta kaipaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.