Yön haamut ovat helpottaneet -

ovat painajaiset laskeutuneet,

unteni ulkopuolelle leijuen

höyheninä,
 
höyheninä.


Ylle rintani asettelen ruusujesi rippeet. 

Uudeksi aamuksi, kodikseni.

Luoksesi ikävöin,

kuin sielu etelän pohjoiseen kaihoaa.


Vielä kummitusta kaipaan.


Sielusi meri - aallot sen kultaansa täynnä -

siellä ne istuvat rannoilla, tuhannet kasvosi

ja säkeitä elämän ne kertaavat

kuiskaten,

kuiskaten.


Uudeksi aamuksi, kodikseni -

ruusujen rippeet rintani päällä.

Yön haamut ovat helpottaneet.

 
Vaan vielä kummitusta kaipaan.