Saman aarian tahtiin olen palanut elävältä roviolla, mennyt hulluuttani naimisiin ja tanssinut itseni kappaleiksi, kuin jokin helvetin nukke. 

Sen jokainen käänne on kuin mitä  polttavin liekki, tai 1700- luvun mauton tanssisali,
jossa minua retuuttaa perässään puolisoni samalla, kun korsettini nuorat aukeavat.

Halpa portto kadulta, roviolla palava uskoton ja haaveenhuurre.

Maailman kaunein aarre,
mikäli uskot ja haluat.

Menneet elämät ovat totta ja aaveet todellisia. 

Tanssi niin moni houkka kunniattomiin naimisiin.

Kanssani paloi.

Nauroi kansa.