Taivas itkee surulaulujaan maahan
joka sikiää neitseellisyyttään vanhana.
Vanhempana kuin itse aika.
Kuin kaikki se tieto ja tunto siitä,
ettei ukkosilmalla ole turvallista
avata neitoperhonsiipiään
ja lentää.
***
Ja minä.
Minä kerään teidät kaikki kasaan.
Kaikki te auringonkehräämät perhoset.
Ollessani yksin ukkosen sylissä.
Nauttien sateesta.
Kuin äiti Gaia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.