Taivas itkee surulaulujaan maahan
joka sikiää neitseellisyyttään vanhana.
 
Vanhempana kuin itse aika.
 
Kuin kaikki se tieto ja tunto siitä,
ettei ukkosilmalla ole turvallista
avata neitoperhonsiipiään
ja lentää.
 
***
 
Ja minä.
 
Minä kerään teidät kaikki kasaan.
 
Kaikki te auringonkehräämät perhoset.
 
Ollessani yksin ukkosen sylissä.
 
Nauttien sateesta.
 
Kuin äiti Gaia.