Tanssii aika hiljaa -
hiljaa, niin hitaasti
näillä eloon kyllästyneille kulmilla,
kaukana sykkeestä sydämen.
Maa aukeaa ja alisuuden haamut
liittyvät mukaan tanssiin hiljaiseen.
Eilisen muistot kuolleilta kujilta
kirjoittavat itseään aina uudelleen
tyhjiöön avaraan, jossa mikään ei muutu
valtasipa maan halla
tai polte auringon.

Melankolia. Se on tämän tienoon siunaus.
Alakuloisuus on kauneus ja kirous sen
saattaa syksyn pimeyden
hiljaisuuden valtaan.

Tanssii aika hiljaa. Niin hitaasti,
kuin yön luomat varjot.

(Uuteen aamuun katoaa.)