Olet tänään tehnyt minusta pellenkuvan, narrin,
yleisen vitsin luonut, kirjoittanut joukoillesi virren.
Naurunlähteen siitä keksinyt - virneestäni kirjoittanut kirjan -
sulkenut kirjeesi mädin suudelmin.

Irveenkuva, minun oma peilini, rakkaimpani
on vuosien aikana käynyt näkijälleen tutuksi
tiedäthän turhaan tämän teet - olenhan jo haudannut
itseni kuolleiden hautaan,
sinulle naurain.

Sitruuna ja lime ovat karvaita hedelmiä nieltäväksi,
kirpeitä sanoja sinun hymylläsi, sanotaan.

Mutta hänelle olen juuri se virhe, jota toivoa.
 

Kadotus, jota suudella
vielä huomenna.