On äiti maalla yllään hääpuku/
sen helma valkea, kuin morsian. 
Kasvoilla kallioisilla ikiaika
vuosiensa aikainen. 
Hiuksissansa villi tuuli, 
oksiansa heiluttaa. 
Silmissänsä vuodenajat - 
monissa väreissä kukkivat. 

Luontoon teen kotoni kevätvarhain:
notkein jaloin metsän polut, varmoin askelein vuorten rinteet -
kevyesti vetehen halajan. 
Uusissa tuulissa kasvun kausi, 
loistelias keväänaika
keinussaan kiikkuu, aikaansa luo. 

Lapsensa, luontonsa herättää.