Olen minä kuullut korpeista, kuullut taivailta niiden laulun 
ja samettisella sängyllä ihaillut niiden silkkisiä enkelinsiipiä
ja sen pimeyden minä olen aina tietänyt, olen linnunsielussa sen aistinut -
silmissään paloi se loistava tuli, aivan kuin silmissä petolinnun.

Kuka sitä nyt villiä kesyttämään -
keräämään pilalle kesyttämättömiä kukkia.

Kukapa petoa kahlitsemaan
omaan pehmeään selliinsä vallan.


Olenhan minä kuullut korpeista,
tuntenut yötä tummempien höyhenten tunnun -
vaan koskaan en langennut lain alas taivaaltani
niin kovin yhdenkään edessä
kuin kerrotun.