Pinnallisuus on kuollut pois/petoni ihonpinnan alta -
se on ymmärtynyt olevansa kuin katoava luonnonvara. 
Syksyn mukaan vanheneva, talven keran kuoleva:
Hampaansa pian menettävä, lonkeronsa kadottava.

Pimeys kukkii katseessani, pimeys kukkii katseessani.
Ei ruusulla lain vertaa ole vailla tämän maan -
nyt maattoman, kun vain herraansa kaipaa
tyttö tuonenpuolen.

Niin kauan piti petoaan allaan.
Piti petoa alla.

Ja kuihtunut on kaunein kukka, kastelua vailla.
Toteen kävi ruma loitsu, pinnallisuus on kuollut.
Iholtani ihoni alta kuulen petoksen kaiun.

Kas, kun ikääntyikin prinsessa.

Jäi vaille ymmärrystä tyttö,
jolla on sanoja.