Voi kun blogilla voisinkin 
itselleni varoja kalastaa -
vaan eivät riitä omat seuraajat, jotka toisivat tulot:
en omaa kunnon poskipäitä, pulleita huulia.
Piilossa ovat syntini, nuo elon piinaamat sulot.
Ja sanani ovat kliseisiä, vaikka itse itseni luon.
Tavan tiedän tuon: ei rahalla onnea saa.
Vaan kun on jo alkujaan onneton.
Tunnoton, ponneton on tämä yritelmäni.

Se elon kurjuutta luo.

C’est la vie.