Iholtasi tuoksun aistin myskiä ja malvaa,
hiuksistasi haavanlehtiä -
uuden syksyn hallaa.
Karvasta ja makeaa
huuliltasi maistelin:
punaisilta, jotka maalannut olit
monin puolukoin ja lakoin.
Käsistäsi rinnalleni
poimin pienen taian -
oman rukoukseni, joka pitää
pimeän pois mielestäni.
Katseestasi muiston kesän/
loimme sille pienen pesän
sydämeni sopukoihin
jotta muistaisivat tunteeni
sen pienen lämmön silmissäsi
ennen kuin myrskyät ja sadat.
Kastelet maan tuoden ruskan.
Ja saapuu hiljaisuus.
sunnuntai, 6. lokakuu 2019
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.