Iholtasi tuoksun aistin myskiä ja malvaa,
hiuksistasi haavanlehtiä -
uuden syksyn hallaa.
Karvasta ja makeaa
huuliltasi maistelin:
punaisilta, jotka maalannut olit
monin puolukoin ja lakoin.
Käsistäsi rinnalleni
poimin pienen taian -
oman rukoukseni, joka pitää
pimeän pois mielestäni.
Katseestasi muiston kesän/
loimme sille pienen pesän
sydämeni sopukoihin
jotta muistaisivat tunteeni
sen pienen lämmön silmissäsi
ennen kuin myrskyät ja sadat.

Kastelet maan tuoden ruskan.

Ja saapuu hiljaisuus.