Ollessani unelmoiden unessani yksin
tiedän, tunnen sinut lähelläni vierelläni kaksin
kerroin voimakkaammin tunteena,
joka sielunkin saa laulamaan
ja niin minä näen sinut kuvana,
jonka maalasin.

Kehyksissäni sinä, sylissäsi muutun atomeiksi ja jakaudun
kaikiksi mahdollisiksi osasiksi itsestäni.

Kehrään valoasi lähemmäksi -
pitelen käsissäni elämänlankoja.

Sinun hymyssäsi on minun tuhoni.
 

Olenko hukassa?