Elämä kiinni saaliinsa ottaa, tuo kiivas tumma saalistaja ja uhriksi sen omillensa antaa,
niin synkästä todesta, aiheesta me kerran juttelimme
kuin mitä täällä maallinen sanamme saattanee kantaa;
että mikäli eläisimme eloamme 1348 vuonna .
Itse olisin tietenkin ollut neito hauras - mustan surman uljas uhri
ja sinä minun värikäs kultaiseni,
eksynyt saloihisi olisit, kadonnut teille tummiin;
tuonaikaisen tieteen nuorin lelu
olisi sinusta ajan myötä tullut  -
hullujen opportunistien operoitu lemmikki.

 Kokeissaan ne kaivertaisivat sinuun useita uusia reikiä 
(niitä haavoja ne terveyteesi loisivat)
jotka syvinä kävisivät sieluusi ja tuoreina, kuin aika
ja johan siinä olisi kadonnut kai aikakauden taika
kun toinen tuolla maan yllä tieteen koe-eläimenä toimisi -
rinnallansa uskollinen haamunsa kulkisi;

Näin olisimme tuolloinkin tämä sama vanha kosminen vitsi
kun olisi elonkuvamme käynyt jo turhan gothiciksi.

***

Ja niin totta on, että  kaiken kuoleman ja kärsimyksen käydessä maan yllä
jokainen meistä pakenee omiin pommisuojiinsa.


Minun ja sinun on hieman hullu
- nurinkurinen -
kuin vampyyrin suudelma.


Me toisemme löytäneet pimeydessä olemme.

Ja rauhamme katakombeista.