Muistoni sinusta vie kaukaisiin kesiin
vaikka yhä vieläkin vierelläin makaat:
tuoksusi kukkii kuin pellot ja vuonot
niinä menneinä vuosina.

Sylissäni lepäät: sinä kaikki minun valoisat päiväni -
untasi uinut, vain sinä tummimat yöt
saat mitä kauneimmiksi kuviksi muuttumaan
kaikki hämäräni kauhut.

Tunnen luusi luinani lähelläni -
ihosi kirjon kuin ihoni jatkona
ja ajatellapa,
jos meillä olisi
pulssi yhtenäinen?
 

Sydän se on kaikkein vahvimman orkesterin basso,
herkistä herkin kaikuluotain -
aisti, joka määrittää minun kohtaloni
on sinun tuntosi.

Ja se pieni, lyhyt hetki, jolloin avaat silmäsi
raukeasti uutta aamua venytellen, kuin pieni kissa;