On kuolevan kuun aika
ja minä sinua vaan
kadehdin ja aina kaipaan:
Hautakumpusi edessä kumarran.
Kädessäni kuusi kuollutta kukkaa -
hautakynttilät valaisevat pyhitetyn maan.
Ja minä tanssin muistoissani
varjojen kanssa -
varjojen kanssa ainiaan.
Ja päättömät vieraat,
minun mielessäni, huoneissani
kokoontuvat hämärimpiin nurkkiin
palvomaan.
Kutsumaan ylös jotakin niin pimeää,
niin ikiaikaista
etten minä muuta voi tehdä,
kuin hymyillä.
Ja rakastua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.