On kuolevan kuun aika
ja minä sinua vaan
kadehdin ja aina kaipaan:
 
Hautakumpusi edessä kumarran.
 
Kädessäni kuusi kuollutta kukkaa -
hautakynttilät valaisevat pyhitetyn maan.
Ja minä tanssin muistoissani 
varjojen kanssa - 
varjojen kanssa ainiaan.
 
Ja päättömät vieraat,
minun mielessäni, huoneissani
kokoontuvat hämärimpiin nurkkiin 
palvomaan.
 
Kutsumaan ylös jotakin niin pimeää,
niin ikiaikaista
 
etten minä muuta voi tehdä,
kuin hymyillä.
 
Ja rakastua.