Olen itsessäin eksyksissään oleva trivia.

Käyn peilisaleina vailla ulospääsyjä.

Aikanaan näen ja tunnen jokaisen itseni osan.
 
Edellävierailen tällöin kaikki tyhjyyden sanat.

***

Suruniko valitsin, häntäkö armaaksein hain,
kosin ja haaveilin ajatuksissain.
Olenko jo avannut oven, joka vain kertaalleen
luoksensa kutsunee avaimen vieraan?

Täällä henkiäsi vierailee/luonain aaveitas käy:
ne ovat huomisten haaveiden menneitä sieluja.
Keistä liekään niiden kotiin vielä viejiksi
kun myös ilo vierelläin jo kukittaa manalan maan?

Sanoista kohtalon aikaan saa monta tarinaa ain,
vaikka alut eivät ois luotuja, kuten totuudessain.

Toisten kohtalot ovat vapaita, toisten sidotut.
 
Voisin rikkoa peilit nauraen.

(Tanssia ulos.)