Kun siivillään valkoisilla luotujen
laskeutui eteeni kallis maailma.
Ja itse taivas nauroi katseessa,
sydäntä piteli lempeyden palo.
Keskelle mielen tumman lankesi lämpö
ja laupeuskin kävi, valkea.
Pitelen käsissäni kahta totuutta -
pakenee pimeys,
kirkastuu oleva.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.