Kun siivillään valkoisilla luotujen
 laskeutui eteeni kallis maailma.
 
Ja itse taivas nauroi katseessa,
sydäntä piteli lempeyden palo.
 
Keskelle mielen tumman lankesi lämpö
ja laupeuskin kävi, valkea.
 
Pitelen käsissäni kahta totuutta -
pakenee pimeys,
 kirkastuu oleva.