Olenko haaveillessani
ampunut kuoliaaksi
joutsenparini -
vaiko moisen kartoittanut?

Kun ajatukset pelaavat
niin suurin liikkein
ja minä olen tuomiolla:
esillä vaa'alla.

Lihani punnitaan,
Maa'tin sulkaa vastaan
ja minut kaivetaan auki
sana sanalta
ja sävel säveleltä
sieluani tutkivat
balsamoidut jumalankuvat -
kirkuvat pakanat.

Ja kirousten saapuessa:

kun aamunkoitto nukkuu
tämän ikuisen maskin
pois kasvoillani
katsooko minua silmiin harlekiini
vaiko aurinko,
joka uhraisi minut
ja polttaisi lihani.

Yksin avaruudessa,
minä olen yksin.

Ja tuhannet rattaani odottavat pyhää rauhaa.

Rakkaus saapuu, kuin sade
- se ylleni laskeutuu ja sataa.
 
Löytää kodikseen
saviruukun,
jossa sydän.

(Niili tulvii.)