Aarteet, sukkapuikot ovat hänellä käsissään.
Rienaa sielunsa tulta neuloen, niin sanotaan.
Valmistaa mattoa elämänsä tueksi, tukijoukkoinaan
ovat hänellä langat ja langenneiden pirrat.
 
Kolmasti kuullen hän kutoo ja kuulee
kuinka eksyneitä aidosti olemme.
 
Kolmasti tietää polkujemme kulun
maailmasta maalaamistaan tauluista.
 
 
 
Nauraen kutoo sen lankoja hän.
 
Kehräten toinen elämää synnyttää.
 
Ja aina heistä olemassa on yksi
joka katkaisee tajunnan virran.
 
***
 
(Inspiraatio tässä runossa osin saatu Kreikkalaisen mytölogian kolmesta kohtalottaresta.)