Kun minä rakastan sitä, kuinka sinä kummittelet.


Availet ovia lukittuja - suljet sydämiä ollen aivan kuin aave.


Toisinaan perässäni kuljet ja katoat pois tuulten lailla.


Toisinaan pimeässä peloittelet toteen kaikki haaveeni.




Ja kun katsot minunkaltaistani mörkölasta

eivät kammota pimeät iiristesi takana.

Sydämessäni palavana käy aina sysipimeyden luoma

kaiho romanttinen aikoin takaa.



Kun minä rakastan katsella niitä vanhoja kuvia.


Kaksi aina meitä on, vaan niin kovin erillisnä kuljemme.


Ja on aivan kuin asuisimme eri vuosisadoissa.


Ehkä todella totuuksina käyvät toiset aaveet.