Kauneuden kulku soi edessäin - mykän valon sointu:
tyhjyys takanani kuin ajan sävel käy.
Vailla elämänvirtaa saatamme manan majoille
etsii tuonelan tyttö tanssilleen saattajaa.
Ruumiinsa alttariksi laskee lakeiojen eteen
pukunsa kerran yltänsä lahjoittaa
sen koppavimman prinsessan käyttää
ja kauneuden kulku käy edessäin.
 
Kuin kuiskaus on huomisten polku.

Korpinkynsin raatelemme kaikkeuden ihoa
on pian arpia ympäri ikuista kehoa.
Pitsi peittää, sametti muodon kaavoittaa -
nahka paremmin aina syntinsä tavoittaa.
Perhoset helmoiltani lentoon miksi eivät jo ennä
kerrotaan on maailma kaunis vielä kerran.

On kärsittävä kauneuden eteen,
kipu kivun opettaa.

Ja neito raadeltu on sulhastaan vailla.


Kauneuden alku.