Luen sydämesi hyönteiskorennon siipienväleistä,
sen sydämensykkeestä luen uutiset ja valheet.
Valvon valheesi hukkaan näistä kadotetuista öistä -
öistä, joina kuu ei käy eivätkä lintuset sirkuta.
 
Ja katsoessani aavalle merelle
näinä kuolleina öinä ja kuolevina iltoina
tunnen tulevaisuuden kutovan itseään kokoon
hiljaa edessäni.
 
Tunnen sen painon kasautuvan
ja tunnen sen luovan,
ehkä toteutuvia toiveita
kirjavina taivaiden tähtikartoille.
 
Hyönteiskorennon siipiväleistä luen sydämesi toivontunnit
ja lyön lukkoon pienen lupauksen,
jota ei ole sovittua rikkoa.
 
***
 
Tulevaisuudessa olet minun pitää.