Söisinkö pois aterian tämän viimeisen,
jota niin syystä aina murehdin?

Kuvin pelkistetyin kun on katettu pöytä -
kortit siitä kertovat, että kuin kadehdin.
Voipi tumma maku sen olla kärsinyt kyllä
vaikka itse alati sen jokea vahdin.
Harmikseni viisaus ei näy koskaan siellä vedessä
kun aina katsotaan suoraan pintaan.

On alttarillani tarjolla aina yksi sydän
ja on aurinkoni yhtä kanssa viiden maan.

Tähdet saapuvat aina lähelle voittoa,
ei ole vanhoille murheille aikaa.

On pian Venus radoillaan,
luotan taikaan - avaruus puhdistaa, 
ravistaa olevaa.

Hyvästi turvattomuus
ja sinulle, vapaus:

saat tulla luokseni avoimin kahlein.