"Isä, kirjoitanko nyt runoa itsestäni?"
Kysyy tytär, jolle on syttynyt kumma halu
lukea muinaiskreikkalaisista lauluista ja historiasta kotimaan.

Vain aurinkoon kun on kaivannut syksyn lapsonen, pimeän ottaessa vallan
maasta, jonka kamaralta vielä lentäen lähtee
luokse Santorinin saaren.

Etsimään itseään: sillä juuri niinhän kuului tehdä.
Nuoresta tytöstä lähtien.

Nyt olisi aika.

Iloita ja nauttia. Oppia oman sukunsa salat.

Joista viisaana naisena hän kyllä arvasi osan
lukematta vielä sanaakaan
jumalsatuja.