Rakkaus elämään syö sydäntäni,
raatelee mieltäni, kuin kiivain petoeläin
ja kuoleman taakse verhoutunut
sieluni ulvoo -
kun maailma irroittaa ihmisen
luomastaan sudesta.

Tämä on lopullinen muutos/metamorfoosi:
todellisuuspakoisen todellisuutta
kun matkalla kylmästä ja pimeästä
saavun hämärän läpi
aamun hartaaseen valoon.

Aurinko laskee lämpönsä ylleni
-
olen jättänyt taakseni
petojen juhlimat fiestat.

Oman alkemiani kultaisen kaavan
keksin:

nyt ilona loistan -
olen elossa.