Se mitä on muistettava tästä kesästä on se, että se kestää tasan kaksi elämää
ja yhden maailman, joka kantaa seitsemää merta
joissa mennyt ja tulevaisuus yhdistyvät.
Kaksi kulkijaa, jotka yhdessä aina Atlantiksesta asti
luovat maailmaan karhunvatukoiden tuoksuisen lapsen
joka tanssii balettia keskellä metsää
ja ikävöi päälleen hyökyviä aaltoja.
 
Mitä on ensimmäinen hurmio keskellä kesäistä rantaa -
horsmista kyhäilty seppele palmikko päässä,
kesämekko korvissa
sitä voisi kuvitella itsensä dryadiksi
ja löytää lauseensa satukirjan sivuilta
jonka taruiset tiet ovat kostuneet kyynelistä
koska tänä kesänä on satanut niin paljon
peittäen auringon pilviin.
 
***
 
Kun kesä kulkee niin hitaasti ja hiljaa
tyynenä pysäyttäen ajan
ja yhtäkkiä on taas elokuu ja tuimat
tummat, totiset yöt.
 
"Kuvitella, miltä multa tuntuukaan varpaiden päissä,
ja muistaa niin  kuinka virkistävä onkin puhtaan hiekkainen tie
ja kuinka kuuma asvaltti onkaan kantapäiden alla.
Keräämme tärkeimmät muistomme talteen."
 
***
 
Ja niin täälläki jo monesti kaiholla on kaipailtu lapsuuden kesämaita.
 
Muistettu se hidas tanssi, jolla aika aina tanssitti kesäisiä kuita.
 
Joskus hartaudella katseltu, kuinka maa kasvatti kultaa
 
ja synnytti kaikki ne lammikot
 
joissa jopa lapsena saattoi
 
tanssia alasti.