Tunteet käyvät ylleni ristiaallokkona
vaikka itsekin olen vain laine.

Täydellinen kuva merestä, et edes huomaisi minua
aaltojen joukosta pyrkimässä tuntemattomaan.

Allani makaa kasa hylkyjä toisinaan 
ja kukoistava meri, kuin muinainen Atlantis:
aarteitaan on täynnänsä, myös kipukohtiaan -
 
jopa niistä tiedän,
vaikka yhä aalto vain olen.

Salaisuudet pinnan alla,
kauniisti sinne kadonneita.

Uponneet kenties iäksi.
 
Jääneet jo ajan alle.

Peitämme pinnan armadana,
sen peiliksi luomme katsojille
jotka tyyneyttä ihmettelevät toisinaan.
 
Me yhtä olemme.