Minä muistan sinut hopeisina siipinä
merenpinnan yllä ja aalloissa sen alla.

Kuvina lintujen ja kalojen suomuina -
olen usein löytänyt vierelleni sinut.


Mielessä valkoiset tähdet ja kultainen kuu -
kuka siitä päättää kuka kehenkin rakastuu,
varsinkin kun on kovin niin sävyherkkä
ja yhtäaikaa sokea väreille elon.
Hyvin tunteita täynnä on ollut vakaa heikko sydän
on se miettinyt että saattaisi hyvin yhä jäädä tähän
hetkeen/tunteeseen/maisemaan unohtua
käpertyä voimaeläimen syliin -
iholle armaan.

Niin nämä tiet täällä kulkevat jännästi, kuin tuulet -
aina sillointällöin arjesta eksytään ja kohdataan -
luonnon äärille viet, luonnossa taas tavataan/
ollaan kuin myrsky kohtaisi meren
tyynen, valtavan.

 

Olen nähnyt sinut kurkina maanpinnan yllä
ja haikaloina merten aaltojen alla,
kummallinen olento sinä olet, kauan kaivattu toteemi.

Minulle täydellinen.

Voimaeläin.