Kaunis, hento kaunokainen - kirjattu taidolla kaino,
se elää metsissä sameissa sanojen, kielenpäillä ja unohduksissa.
Kenties hiipivä mörkö, kenties keijukainen
pielistä sivujen saloja kurkkii,
sanojen yllä ja väleissä leijuen, kuin ilma
yllä tiedolla kudotun kirjelmän.
 
Nauttii tietoa syömmensä tyhjiön täyteen -
täytyyhän muusien inspiroida
kirjoittamaan synkimmätkin kurimukset mereensä
ja päivänpaisteenkin tasoittamaan laineet.
Ja täytyyhän tiedon tuntea itsensä tyhjäksi 
antaakseen, ollakseen olemassa
se kirjoittaa oikeat sanat, joista laulamme laulun,
tarinan luemme, 
kirjaamme unia.