Kirjoita prinsessasatuja kirjoihisi = sanailethan sanasi manassa käyneelle lapselle -
kirjoita laulu ja laula suru kiinni hänen silmiinsä -
joilta jo aikoinaan pois viety on lapsuudenusko;

kirjoita sävelmä jo aikoja sitten kuolleelle
on sama, onko se
satu taikka sana taikka taru -
ole haave hänessä, unelma sekä luulo,
sillä demonihan sinä olet.

Muistathan, että sinulla on omanasi kaikki elon valo
aivan kuten kudottuna lanka Theseuksen
jota toinen vain katselee, ihmetellen kauniisti elämää
kuitenkaan haaveilematta siitä, milta tuntuisi
olla;

elon käsissä kultaa

muutakin, kuin kasa haaveita, kun on kuin multaa.

Ehkä piru jokin hänen korvaansa kuiskaa

toiveensa juuri nyt.


***



"Eikä tuhkimo levoton löytänyt hyvää haltiatartaan, vaikka etsi läpi metsät, kävi halki kaikki maat -
kas kun keijukaiset olivat järjestäneet juhlat lumohäiden, joilla
saisi prinsseistään haaveilevat harhaan -
ovet taikasalin eivät auenneet köyhälle -  kukapa kerjäläistä nyt kadehtisi -
kukapa muu, kuin kuningatar vallastaan unelmoisi -
ja lasikenkäkin se oli vain kauaskantoinen haave
rammalle kävellä stiletoilla.

Joten niin hän tekisi, mittaisi ja leikkaisi
yltään pois kaikki väärien sanojen luut
ja toivoi verta vuotaen luokseen toistansa -
prinssiä, joka sitoisi uudelleen kiinni solmut elämän 
ja antaisi hänelle takaisin hänen jalkansa -
Ariel saattaisi pyytää tässä pientä armahdusta.
Koska eihän tällaisessa maailmassa olisi turvallista
ei lasten tai saati satujen elää.

Vaan illalla hän katsoisi, kuinka hänen ihonsa
löytäisi itsensä tyhjästä salista tanssimasta
näkymättömimpien hahmojen kanssa valssia
salaisesti, taitavammin, kuin kukaan koskaan
aiemmin."

 

***


 

Vailla saattajaa täällä kulkevat meistä vahvimmat sielut,
jotka rakastamme ja rikomme itsemme aina ja kaiken uudelleen.

Kirjoitamme kivulle kiron.

Se on Tuhkimoiden siunaus

vailla lasikenkiä.