Suuressa maailmassa lukossa.
 
Apaattisena auki piireissä pienissä.
 
Näin päivä päivältä koen ja näen 
ympärilläni liikaa onnetonta.
 
Ehkä syy voisi olla geeneissä.
Kenties syy voisi olla lääkkeissä.
Syy voisi olla sateessa mieleni
joka kovin kylmäksi jättää
ja mädättää maan.
 
Käsi kädessä kohti uutta katastrofia.
Niin kovin hankalaa on ympäriltä hakea
ymmärtävää sielua, kun lohduttomuus
nielee ja viehättää marttyyria.
 
Käsi kädessä ja mielessäni kuvitelen -
etsin ymmärtäjää, jota jaksaisin pitää.
On niin kovin hankalaa olla harmaa, alieni,
maailmassa joka alati kukkii.
 
Maailmassa joka on sateenkaari
ja marraskuu.