Hän oli viiden minuutin sekunttihuvi.
Ainepäissään, kipupäisenä ja syntyneenä vääräksi
ei kelvannut mihinkään noista lokeroista,
jotka loistivat ylhäällä, ylväinä hänen edessään.
 
Eihän siinä ajassa saada paljoa aikaan
vaan toisinaan hän kaiken niin koki
mahdottomaksi, kun kellot tikittivät hetkiä pois julmina
ja kaikki mitattiin olevaksi kalentereissa.
 
Nopeasti päivät sulivat suoriksi vuosiksi,
ja ne vuodet, ne olivat sulaa unta.
 
Niin sisältyy paljon hyvin tuhlattua aikaa
kolmeensataan katseeseen
kellotaulusta.