Näin sinut valoissa,
näin illan kuvissa
niin yön ajojahdeissa
Caddyn ratissa sä olit kolee.
Mietin mitä silloin teit minulle
kun sisin oli sula -
kun sydän oli transsissa
kuin vajaa kakskytä vee.
 
Laupiaaksi sinut katsoin,
oli pimeäsi pyhä.
Kannoit kaulassasi Mariaa
jota äidiksesi nimitit.
Silti syvältä sisältä sinusta
pystyi aistimaan toisin -
sinulla oli suden sielu
ja hymyilit
kuin paholainen.
 
Niin auliisti orjan viittaa käytit
kun lemmit minua öisin
ja silmissäsi paistoi laupeus pyhä
kun olit kakskytä vee.
Kuinka kaipaankaan aikaa nauraen
nyt kun ajat ovat palaneet
ja sinun pyhäinkuvasi
lempeästi
 
ihollani
 
elävät.