Laitakaupungin valot
toivat mieleeni sinut.
Meidän hullut unelmamme,
toteenkäyneet hattarapilvet.
Askeleet käyvät kaduilla
eteenpäin ne availevat
aivan uusia sinfonioita -
satuja, joissa lentää voivat
meidän hassut unemme
ystävyyden kuplassa
kantavat meitä perille -
yhdessä auttavat laskeutumaan
tyynen maan kamaralle
jolla ylpeinä ja voimakkaina
voimme avata sydämemme
uuden päivän valolle.
 
Eikä pimeys pidä pitkää päivää,
sillä aina illan saapuessa
muistan kaupungin valojen tuikkeen -
hämärässä sinun hymysi.